Meille ei koskaan pitänyt tulla koiraa. Siis ei koskaan. Kissoja kyllä. Niitä ei tullut vaan koira, monirotuinen, ilmeisesti järjettömän kokoiseksi kasvava koira. Koira on nyt 17 vkoa, sisäsiistiksi oppinut viikkoja sitten, kiltisti ollut työpäiviemme ajan mitään tuhoamatta. Olen jo ihmetellytkin miten ihana karvamussukka se onkaan.
Tänään se ei ollut ihana karvamussukka. Koiran rakkauden/vihan kohteeksi oli joutunut: neitin 3.v ihan itse ostama ihana heppa, neitin aurinkolasit, neitin tarrakirja tarroineen sekä pyykkikori. Nämä tuo "karvamussukka" oli hakenut itse hyllyiltä sekä kaapista. Reipas poika! Mitähän se keksii tässä iltapäivän pitkien tuntien aikana?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti