Kiitos Talkooväelle.

Talkoot pidetty ja nyt on kylpyhuoneen seinä osittain valmis. Toiselta puolelta levytetty, paklattu ja sähköt vedetty. Olohuone on puoliksi tapetoitu. Puoliksi siitä syystä ettei allekirjoittanut näköjään osannut arvioida tapetin menekkiä. Nooh, tänään tulee lisää tapettia, huomenna jatketaan. Huomenna tulee myös putkimies sulkemaan veden, päästään irrottelemaan vanhat pöntöt sekä lavuaarit.
Toivon kovasti että päästäisiin jouluksi muuttamaan. Mieluiten jo aikasemmin.

Talkoomeininkiä

Nyt on tapetit haettu ja päädyinkin valkoiseen. Valitsin kuviollisen tapetin valkoisena, luonnossa kun katsoi ja vertaili niin näytti kauniimmalta. Kuitenkin kun katson aiemmin postattuja kuvia, en voi olla ajattelematta että tuo beige olisikin ollut parempi. Eieieiei, kyllä tuo valkoinen on ihana (oli senverran tyyris tapetti että saa nyt vaan se oikea, nih!)!
Viikonloppuna mennään pienellä talkooporukalla remontoimaan. Jos siihen mennessä löytyisi makuuhuoneeseenkin tapetit...

Neilikoita ja kissoja

Jotain ihan muuta

Pari pikaista kakunhökellystä arkistokuviksi. Saan sitten tulevaisuudessa nauraa kyhäelmilleni, jolloin toivottavasti osaan jo tehdä kauniita kakkuja.
Hello Kitty kakku syötiin ihanaisten ystävättärien ja heidän tyttärien kera. Parane pian kakku jalkansa teloneelle pikkuveljelle. Valkoinen helmiäisellä suihkutettu möykky esittää siis kipsiä...

Valinnan vaikeus

Alkuun remontista yleisesti. Hitaasti mutta varmasti ollaan taas edistytty; keittiössä on kolme kaappia seinällä (kaikki kaapit olen kasannut), uusi sähkökaappi saapunut ja asennettu eteiseen ja tätä myötä saatu keittiön pari nurkkaa levytettyä (itseasiassa tänään pitäisi maalata levyt ja huomenna laittaa loput tapetit).
Nyt pähkäilen eteisen, olohuoneen ja makuuhuoneen tapetteja! Voi luoja että onkin vaikeaa! Eteiseen ja olohuoneeseen tulee samanmoinen tapetti. Tässä muutama vaihtoehto arvosteltavaksi, itse en ole ihan varma tykkäänkö vai enkö... Joka tapauksessa nämä ainoat vaihtoehdot jotka edes hieman tykästyttää. Eli eteiseen &olohuoneeseen tulisi joko tuo yksivärinen tai sitten tuo kuviollinen tapetti. Makuuhuoneeseen ihastuin tuohon samaiseen kuviolliseen tapettiin, mutta tummanruskeana. Näissä kuvissa lattioiden sekä sisusteiden värit lähellä omia/tulevia, joten on helppo mallata näitä seiniin.

Muutto lähestyy

Tänään ollaan hieman lähempänä lopputulosta (oikeasti kyllä aika kaukana siitä, mut täytyyhän sitä yrittää olla positiivinen, eikö?). Tänään nimittäin alkaa keittiön tapetointi. Eilisen ja edellispäivän olemme veljeni kanssa repineet vanhoja tapetteja, paklannut koloja sekä siivoillut.
Valintojakin olen saannut aikaiseksi kylpyhuonetta koskien! Sehän tarkoittaa sitä, että muuttokin on siis taas askeleen lähempänä :) Kas tässä ne ovat. (Eipäs olekaan vaan ovat postauksen alussa. Hmmm, bloggerin käyttö vaatii vielä pientä viilausta. Kenties.)

Vihdoinkin tapettia

Tässä vihdoin kuvaa tapetista, joka tulee keittiöön. Kaappien taakse sekä välitilaan.

Valintoja

Nyt on makuuhuoneessa kattolevyt paikoillaan ja keittiössä paneelit katossa. Keittiöremppa edistyisi huomattavasti ripeämpää tahtia jos vaan pääsisin itseni kanssa sopuun tapeteista! Tämä, eikun tämä, ei tää se on, ei sittenkään, tää se on ihan varmasti. Joopajoo. Eli kaapit ei nouse seinille ennen tapetteja, nyt siis pikaisia päätöksiä.

Valinnat olisi helpompi ja vaivattomampi tehdä jos saisi keskittyä vain ja ainoastaan remonttiin, mutta kah, minullahan on rakas Tyttöseni sekä Karvamussukka vaatimassa osansa. Ja täytyyhän sitä hoitaa ystävyyssuhteitakin, että on sitten kavereita joita kutsua uutukaiseen kotiin illanviettoihin. Eilinen vietettiin ystävättären ja tämän tyttären kanssa. Tänään menemme toisen ystävättären luokse suoraan töistä ja tarhasta. Voi kyllä tätä päivää onkin odotettu, Tyttönen pääsee leikkimään piiiitkästä aikaa parhaan kaverinsa kanssa. Tytöt tutustuivat jo hyvissä ajoin ennen syntymäänsä toisiinsa vanhempainkoulussa (=synnytysvalmennuksen tyylinen).
Karvamussukka vaati osansa vatsataudilla. YÖK, YÖK, YÖK! Viikon sitä kesti, selvittiin siitä molemmat. Karvamussukka toipuu antibiootin voimin. Jopa niin hyvin että nyt kärsitään kovasta vatsasta...

Kaikesta huolimatta rakas Tyttönen sekä Karvamussukka ovat valintojani parhaasta päästä. Kaikkein parhaimmat ja rakkaimmat.
Jatkanpa töitä ennenkuin liian siirappiseksi valuu koko homma.

Hiljaa hyvä tulee...

Hommat edistynyt hiljaksiin. Lähinnä suunnittelutyötä ollut sekä paklaamista että hiomista. Isäni remppasi eilisen päivän Karvamussukan kanssa Villa Adassa. Menimme neitin kanssa suoraan tarhasta/töistä auttelemaan.

Villa Ada

Tällä hetkellä talossa (jota tästä lähtien kutsuttakoon Villa Adaksi tyttäreni mukaan) on remontti hyvin aluillaan.
Keittiön, olohuoneen ja makuuhuoneen seinät koolattu sekä levytetty (onkohan tämä nyt ihan ammattisanastoa??), olohuone ja makkari jopa paklattu ja hiottukin kertaalleen. Keittiössä puuttuu vielä muutamat ohuet pätkät cyproc:ia. Pikkuvessa purettu, sen tilalle rakennetaan hivenen isompi kylpyhuone. Sähköt uusittu ja saatu uusi sähkökaappikin. Kattopaneelit odottavat maalattuina kattoon pääsyä. Keittiön kalusteet haettu, tiskikaappia sekä allasta lukuunottamatta. Keittiön ja eteisen laminaatit hankittuina.
Lähiaikojen hommia olisi saada hiottua & paklattua loppuun, jotta pääsisi maalaamaan keittiön, sitten voisikin jo alkaa kasaamaan kalusteita (kunhan ne loputkin on haettu) sekä asentamaan laminaattia. Sopivan hintainen ja näköinen keittiö löytyi Ikeasta. Palveluun olen enemmän kuin tyytyväinen. Ja kiitoksen sanaset lausun pikkuveljelleni sekä miehekkeelle, jotka keräsivät ja raahasivat yli 400 kg:a keittiötä Ikean varastosta kassan kautta autoon. Kiitos!
Lähteeköhän ne enää koskaan mun kanssa shoppailemaan...?
Sitten tuleekin vaihe 2 eli kylpyhuone. Listalta löytyy pytty, lavuaari, suihkuhässäkkä termostaatteineen, isompi boileri, laatat yms. PIENTÄ... Sitten tulee vaiheet 3,4,5,6...
Olo on hyvin, hyvin epätoivoinen ja muuttokin vaikuttaisi olevan sadan vuoden päässä! Vaikkei jouluun ole sataa vuotta vaan reilu 2 kk!! Olen mennyt lupaamaan tyttärelle että koti valmistuu jouluun mennessä ja joulu vietetään uudessa omassa kodissa.
Näihin kuviin, näihih tunnelmiin.

Never say never vol. 2

Meille ei koskaan pitänyt tulla koiraa. Siis ei koskaan. Kissoja kyllä. Niitä ei tullut vaan koira, monirotuinen, ilmeisesti järjettömän kokoiseksi kasvava koira. Koira on nyt 17 vkoa, sisäsiistiksi oppinut viikkoja sitten, kiltisti ollut työpäiviemme ajan mitään tuhoamatta. Olen jo ihmetellytkin miten ihana karvamussukka se onkaan.
Tänään se ei ollut ihana karvamussukka. Koiran rakkauden/vihan kohteeksi oli joutunut: neitin 3.v ihan itse ostama ihana heppa, neitin aurinkolasit, neitin tarrakirja tarroineen sekä pyykkikori. Nämä tuo "karvamussukka" oli hakenut itse hyllyiltä sekä kaapista. Reipas poika! Mitähän se keksii tässä iltapäivän pitkien tuntien aikana?

Never say never

Vielä keväällä 2006 en osannut leipoa ja siltikin hain kahvilaan, jossa leivotaan sämpylöistä lähtien kaikki itse. Ja siltikin, sain paikan. Sittemmin hurahdin leipomiseen. Jopa niin, että sukulaiset ja ystävät tilaavat minulta kakkuja.
Vielä tänä keväänä olin tosissani sitä mieltä, että minä en kertakaikkiaan ole omakotitalotyyppiä, en sitten ollenkaan. Vappuna kuitenkin tein 30 sekunnissa päätöksen ostaa ukkini talon. 1.7.2008 alkaen olinkin yllättäin onnellinen omakotitalon omistaja, vuonna 1957 valmistunut rintamamiestalo, ukkini itsensä rakentama. Lapsuuden mummola on nyt minun ikiomani.